Chamber Horse – Hevonen Makuukamarissa
On pimeää, sataa lunta, on kylmä, väsyttää, on liian paljon muita hommia – mutta lähden silti. Harjoitus odottaa, hevonen odottaa. Tuttu jäntevyyden tunne, nopeat jalat, pehmeä katse, kevyet kädet, mutta napakka asenne, keskivartalon kaikki lihakset työssään, vuoronperään. Ylös, alas, keskity, keskity minuun, kuuntele, vastaa. Sen tuntee kropassa ja mielessä. Se seuraa makuukamariin, uniin.
Ei 1700-luvullakaan hevosesta ja harjoituksesta hevillä luovuttu. Vaikka sää oli kurja, ratsastuksella nostettiin kuntoa, hoidettiin tauteja ja heikkouksia, hermoja ja mielipahaa. Henry Marsh teki siitä vain huonoina päivinä helpompaa, jo vuonna 1739. Chamber Horse oli englantilainen rotu, joka vetosi sellaisiin ihmisiin, jotka tänäkään päivänä eivät työntyisi tallille sateessa, pakkasessa, pimeällä tai väsyneinä. Puoli tuntia päivittäin. Chamber Horse, taivaan lahja niille, joista sää tuntuu usein liian huonolta! Ylös, alas, keskivartalo jäntevänä, rytmi tasaisena. Tyylikäs englantilainen rotu, mahonkia, metallijousia ja hyvää nahkaa.
Hevosen nimeä kantavan varhaisen kuntoilulaitteen sijaan valitsen itse kuitenkin suden nimeä kantavan hevosen. Säästä välittämättä. Sen joka on hyvää nahkaa, erinomaisesti jousitettu, tasainen ja tunneälyltään kyvykäs. My Own Chamber Horse, myös unissani, makuukamarissani.
And I have told Mrs. Whitby that if anybody inquires for a chamber-horse, they may be supplied at a fair rate – poor Mr. Hollis's chamber-horse, as good as new – and what can people want for more? (Jane Austen, The Sanditon, Leikkiä ja totta, 1817)
Tjaldur
P.S. Mainitsemaani hienoon englantilaiseen rotuun voi tutustua esimerkiksi googlaamalla chamber-horsea.
