Äitini lempieläin on susi. Minulla on ystäviä, jotka ovat henkeen ja vereen kissaihmisiä tai koiraihmisiä, jopa mäyräkoiraihmisiä tai ajokoiramiehiä. Minä taas en varmaan kirjoittaisi Aurinkolaukan blogiin, ellei minun lempieläimeni olisi islanninhevonen.
Jotkut uskovat ihmisellä olevan syntymästään alkaen tiettyjä
eläinkumppaneita, voimaeläimiä, joihin heillä on jokin kohtalonyhteys.
Ehkä
islanninhevonen on ihan ilman mystiikkaakin minun voimaeläimeni,
koska se
koitui jo vuosia sitten iloiseksi kohtalokseni ja voimaannuttaa minua päivästä
toiseen. Lempieläimen kanssa tulee hyvin toimeen, sen kanssa löytyy yhteinen
aallonpituus ja olemisen punainen lanka. Siitä voi joskus tunnistaa omia
luonteenpiirteitään.
Sanotaan, että monet koiranomistajat muistuttavat
koiraansa.
Olen nähnyt vinttikoirannäköisiä naisia ja pystykorvamaisia miehiä.
Hevosiin tuntuu pätevän sama, sillä olen nähnyt myös hevosennaamaisia tyyppejä.
Sitä paitsi minulla ja ensirakkausruunallani
on ihan samanväriset harjat ja lievää taipumusta vetopaniikkiin.
Vaikka islanninhevoset ovat meidän koko tallinväen lempieläimiä,
myös islanninhevosillamme on aivan selvästi omia lempieläimiään, henkisiä
eläinkumppaneita, joita ne muistuttavat ulkonäöltään tai luonteenpiirteiltään.
Fleigur
on uskollinen kuin koira ja seuraa emäntäänsä vaikka läpi harmaan kiven.
Huginissa on jotain jänismäistä, vaikkei sillä suinkaan ole pitkiä korvia eikä
töpöhäntää. Entä Hjollur, ihana viaton virtahepomme? Feykir on selvä kauris,
aina hieman varuillaan, yhtä nopea ja reaktioherkkä. Soley: leinikinnimestään
huolimatta se muistuttaa meistä mammuttia. Ja joskus keski-ikäistä naista. Neisti, kipinä, on kuin ampiainen. Pyöreä
tamma Maara on varmasti aikoinaan risteytynyt muumin kanssa, sillä se paitsi
muistuttaa Niiskuneitiä, myös syö havunneulasia. Uusin tulokas, Efstur, saukko?
Odin, Aasojen
jumalsuvun ylin, on vanha kettu, joka osaa esittää tyhmää niin taitavasti että
tallityttökin hämääntyy. Ja Vitnir – Pikkuhukka!
Toisten eläinten nimet ovat osa islanninhevosten
nimeämisperinteitä. Tammojen nimiä ovat esimerkiksi Bessa (karhu), Gedda (hauki), Svala
(pääskynen) ja Mýsla (pieni hiiri). Islanninhevosori voi saada nimensä vaikkapa
hylkeeltä (Brimill), villisialta (Jöfur), käärmeeltä (Ormur) tai etanalta
(Snigill). Rakkaalla eläimellä on monta nimeä. Niinpä issikoiden nimistä
Ylfing, Ylfa, Ylfingur, Gribba, Vargur, Úlfur ja Vitnir tarkoittavat kaikki
sutta.
Tämä susiasia herättää minussa hämmennystä. Tallille ajellessa
olen kuunnellut usein Vuokko Hovattaa, jonka lempieläimiä ovat halkopinossa
asuva lumikko, pääkalloperhosen kotelo ja vinoniskainen toukka, viulua
soitteleva vuohi − ja Laatokan lumessa juokseva susi. Olen työkseni tutkinut
historiallisia susikysymyksiä ja sudenmetsästyskertomuksia. Ja kun taannoin päädyin
kavioliittoon, se tapahtui juuri Susi-nimisen hevosen takia. Susi-hevonen,
lempieläimeni, voimaeläimeni, opettaa
minulle uskollisuutta, kestävyyttä, menestymistä ja ryhmätyöskentelyä.
-Tjaldur, vieraileva tähtemme
